Kukaan, joka on viime aikoina selannut sanomalehtiä, avannut TV:n tai käynyt ostoskeskuksissa, ei ole voinut olla hoksaamatta, että tänä keväänä Suomi käy taas vaaliuurnilla. Eikä pelkästään kerran, vaan kahdesti; huhtikuun puolen välin eduskuntavaaleja seuraa pian Eurovaalit toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Ehdokasnumeroiden vahvistaminen neljä viikkoa ennen varsinaista vaalipäivää on yleensä lähtölaukaus vaalikampanjan loppurutistukseen, mutta tällä kertaa, kiitos soteuudistuksen kaatumisen, olemme viikon verran etuajassa.
Juha Sipilän ilmoitus hallituksen eroamisesta tuli suurimmalle osalle yllätyksenä, varsinkin juuri nyt, kun on Suomen vuoro toimia EU:n puheenjohtajamaana heinäkuun alusta alkaen. Syyt tähän dramaattiseen käänteeseen ovat lähinnä taktisia: keskustapuolueelle, kokoomukselle ja sinisille jää nyt viisi viikkoa aikaa kiistellä keskenään, miksi hallituksen kärkihanke lopulta vajosi syvyyksiin. Vieläpä monilta suunnilta, ei pelkästään oppositiosta tulleiden varoitusten jälkeen, että juuri näin tulee käymään.
Nyt ei kuitenkaan ole syytä hurraamiseen eikä vahingoniloon. Miljoonia veronmaksajien euroja on kulunut uudistuksen valmisteluun. Onneksi Keski-Suomessa vallitsee ilmeinen konsensus suunnasta, johon nyt kannattaa mennä ja suurinta osaa tehdystä valmistelutyöstä voidaan hyödyntää seuraavilla kierroksilla. Keski-Suomen ylpeys, huippumoderni uusi Sairaala Nova valmistuu vuonna 2020 ja uusista digitaalisista ratkaisuista odotetaan myös paljon.
Mutta sanotaanpa selvästi uudistuksen epäonnistumisen syyt. Ensinnäkin, tavallisen ihmisen hyvinvoinnin peruslähtökohdat unohdettiin, samoin kustannusnousun hillitseminen ja järjestelmän kestävyyden varmistaminen. Toiseksi, keskustan ja kokoomuksen likainen kompromissi – meille maakunnat, teille valinnanvapaus – oli kiistanalainen ja perustuslaillisesti heikolla pohjalla. Kolmanneksi, kuten Britannian pääministeri Theresa Mayn asenne Brexitiin – minun diilini tai ei diiliä – uudistus jäi vaille tarvittavaa opposition panosta ja kannatusta. Laaja poliittinen ja julkinen tuki uudistukselle on saatava. Ei Sipilä, eikä May osanneet hakea tukea muilta puolueilta ennen oman hankkeensa karille ajoa.
Kansallisella tasolla emme tarvitse paluuta alkutilaan, vaan ennemminkin uudistuksen strategisten päämäärien uudelleen arviointia. Kunnioitetaan uudistuksen alkuperäistä tavoitetta, kestävää ja integroitua hoivajärjestelmää, joka perustuu asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin iästä, tulotasosta tai asuinpaikasta riippumatta. Matalampi hoito- ja lääkekulujen maksukatto voisivat myös sisältyä uudistukseen. Mielestäni progressiivinen hallitus SDP:n johdolla omaisi parhaat mahdollisuudet tarvittavan uudistuksen toteuttamiseen.