Iso-Britannian menestyksekäs työväenpuolueen pääministeri Harold Wilson tokaisi kerran, että politiikassa viikko on jo pitkä jakso. Sillä hän luonnollisesti tarkoitti, että poliitikon tai poliittisen puolueen osakkeet voivat kokea suuria kurssimuutoksia hyvinkin lyhyessä ajassa. Mennyt kesä on ollut oivallinen muistutus letkauksen paikkansapitävyydestä.
Pitkään venynyt kädenvääntö rasistisista viesteistä ja blogikirjoituksista on ilmiselvästi syönyt kansalaisten luottamusta uutta hallitusta kohtaan. Tuoreen kannatusmittauksen mukaan hallituspuolueiden suosio on sulanut kuin pehmis heinäkuun helteessä. Perussuomalaisten kannatus on laskenut yhdellä prosenttiyksiköllä ja nyt puolue roikkuu kolmannella sijalla. Kokoomuksen kannatus sen sijaan on pudonnut jopa enemmän, 2,3 prosenttiyksikköä – ruiskukkapuolue on selkeästi menettänyt piikkipaikkansa. RKP:n suosiokin on kärsinyt lievän tappion. Vaikka muutokset ovat numeroina pieniä, tilastollisesti ne ovat merkittäviä.
Kuten arvata saattaa, hallituspuolueiden kannattajista varsinkin alle 35-vuotiaat ja naiset ovat äänestäneet jaloillaan. Molemmat vasemmistopuolueet ovat saaneet mukavan kannatusbuustin. SDP:n kannatus – 22,8% – ohittaa jopa elokuun 2020 huippulukeman, jolloin koronapandemia työllisti Marinin hallitusta kellon ympäri. Vihreiden suosio sen sijaan sakkaa yhä. Heille tilanne alkaa olla kriittinen ja lisää melkoista painetta uutta puoluejohtajaa Sofia Virtaa kohtaan.
Demareiden kannalta uuden gallupin kenties iloisin viesti on se, että Sanna Marinin varsin yllätyksellinen ilmoitus puheenjohtajuuden jättämisestä ja nopea vetäytyminen julkisuuden valokeilasta ei ole nakertanut puolueen suosiota. Näin ollen, vaikka edessä oleva valinta uudeksi puheenjohtajaksi Krista Kiurun ja Antti Lindmanin välillä ei ehkä saa äänestäjiä liekkeihin, prosessin voi viedä läpi iloisissa merkeissä ja rauhallisin mielin.
Eduskunnan syyskausi alkaa lähestulkoon välittömästi SDP:n puoluekokouksen jälkeen. Aikaisemmista yrityksistä huolimatta sopiminen pelisäännöistä hallituksen riitapukareiden välillä tuntuu kovin vaikealta. Kyse itse asiassa ei ole säännöistä vaan periaatteista. Orpon ote on ollut alusta lähtien heikko. Perussuomalaisten räikeästi poikkeava suhtautuminen maahanmuuttoon tulee olemaan jatkuvasti se hiertävä kivi hallituksen kengässä.
Kaatuuko Orpon hallitus? Ennusmerkit eivät ole hyviä. RKP:n Anna-Maija Henriksson kiemurtelee, pelaa aikaa ja vaatii persuilta katumusta. Riikka Purra pysyy kovana ja valmistautuu selvästi poliittisen marttyyrin rooliin. Näin ei voi kauan jatkua. Aloite on RKP:n käsissään. RKP:n on yksinkertaisesti päätettävä, kenen joukoissa seisoo. Lopputulos voi olla Ruotsin tavoin vähemmistöhallitus. Tilanne menee kuitenkin vielä kinkkisemmäksi, mikäli hallitus kaatuu ja SDP kutsutaan apuun. Onko SDP ylipäätänsä valmis ryhtymään hallitusyhteistyöhön kokoomuksen kanssa, ja jos on, millaisin ehdoin? Tilanne voi tulla eteen yllättävänkin nopeasti.