Pitkäaikaisena kaupunginvaltuutettuna ja nyttemmin hallituksen jäsenenä voin todeta rehellisesti, että olen tänä syksynä vastaanottanut enemmän kuin koskaan aiemmin peruspalvelujen tulevaisuuden rahoitusta koskevia huolenilmauksia.  Annetun talousarviokehyksen noudattaminen tietänee roimia leikkauksia sivistys- ja vanhuspalveluissa. Ylivoimaisesti suurin osa viesteistä kyseenalaistaa opetukseen kohdistuvien kustannussäästöjen järkevyyttä. Yleisesti pelätään leikkausten nostavan sosiaalipuolen kustannuksia myöhemmin jopa suuremmalla summalla. Kaupungin talous, huolimatta hyvästä kehityksestä tämän valtuustokauden aikana, on yhä haastava. Mikäli verotulot eivät kasva merkittävästi, kaupungin taloudellinen tilanne uhkaa huonontua SOTE-uudistuksen myötä.

Suomen hallitus on korostanut voimakkaasti, että SOTE-uudistus tulee olemaan kunnille kustannusneutraali. Jyväskylän tapauksessa se ei näytä todennäköiseltä, koska valtionosuudet tulevat laskemaan suhteellisesti enemmän. Tällä hetkellä uudistuksen arkkitehdit keskittyvät näköjään uusiin rakenteisiin sisällön sijaan. Miten saavutetaan kolmen miljardin euron säästöt järjestelmässä, joka perustuu valinnan vapauteen ja yksityisten palvelutarjoajien laajaan kirjoon varsinkin perusterveydenhoidon osalta? Mitä on tapahtunut integraatioajattelulle, jos asiakkaat joutuvat asioimaan lukuisten kilpailevien palvelutuottajien kanssa, jotka kaikki käyttävät erilaisia IT-ratkaisuja ja tukipalveluja (esim. laboratoriopalvelut)? Joutuvatko potilaat pulittamaan aikaisempaa enemmän omasta taskustaan ”raha seuraa potilasta” -periaatteen vuoksi?  Kuinka varmistamme, että terveyspalvelut – ja myös verotulot – pysyvät suomalaisissa käsissä järjestelmässä, jossa pääomavahvat monikansalliset terveydenhuoltoyhtiöt yrittävät parastaan vallatakseen markkinamme ja minimoidakseen verovelvollisuutensa? Miten käy pienille paikallisille yrityksille, jotka eivät pysty täyttämään kaikkia palvelutuottajia koskevia vaateita?

Takaisin kaupungin vuoden 2017 talousarvioon. Kun huhtikuussa edessä ovat uudet kuntavaalit, poliittiset puolueet laidasta laitaan luultavasti väistävät talousarviokehykseen sisäänleivottuja kipeitä koulutus- ja sosiaalipalveluihin kohdentuvia leikkauksia. Vastuulliset poliittiset ryhmittymät alleviivaavat, että kaupungin talouden tasapainottaminen ja peruspalvelujen järkevä resursointi eivät ole keskenään ristiriidassa, mutta ilman veronkorotusta tai lisälainaa emme yksinkertaisesti pärjää.  Fiksut kansalaiset yleensä ymmärtävät, että maltillinen veronkorotus on paras vaihtoehto, kun omasta terveydestä tai lastensa koulutuksesta on kyse. Nimenomaan tämä valmius pieneen veronkorotukseen on ollut saamieni yhteydenottojen keskeinen viesti.